Feeds:
Artikkelit

Tämä teksti lienee roikkunut tarpeeksi kauan, joten julkaistakoon se nyt. Roikkunut se on siksi, että lista ei ole täydellinen. 😀 Sitähän se ei voi ollakaan, joten se siitä ongelmasta. Tässä siis listausta rautakautisista naisten haudoista, ja nimenomaan niistä, joista on löytynyt aseita. Lista ei ole kattava eik täydellinen, eli otan ilolla vastaan tietoja muistakin hautauksista.

Tanska:

1)   Gerdrup, 800-luvun alku

Kaksoishautaus, jossa luustoanalyysin mukaan noin 35-40 vuotias mies, joka oli todennäköisesti hirtetty (kiertyneet niskanikamat) ja sidottu raajoistaan. Hänellä oli mukanaan veitsi. Vajaan puolen metrin päähän hänestä oli haudattu noin 40-vuotias nainen, joka oli haudattu veitsen, neularasian ja keihään kanssa. (Christensen 1981, ”Gerdrup-graven”)

Norja:

1)   Jan Petersenin kirjassa ”Vikingetidens smykker” listataan suuri määrä (+20kpl) naisten hautoja, joissa on aseita. Hän tuomitsee kaikki kaksois- tai päällekkäishautauksiksi, joiden tutkiminen tarkemmin ei ole kiinnostavaa.  Jan Petersen lienee nimenä tuttu ainakin miekkaharrastajille. Kirja online: http://ub-prod01-imgs.uio.no/minuskel/00kj34448/00kj34448.pdf

2) Kaupang, naisen hautoja, joissa nuolenkärkiä ja kirveitä. (Mägi 2002: ”At the crossroads of space and time”, erinomainen kirja)

3) Birka, naisten hautoja, joissa yhdessä miekka, toisessa väkipuukko ja keihäänkärki sekä kahdessa haudassa keihäänkärki. Kaikki tulkittu kaksoishautauksiksi. (Mägi 2002)

4) Birka, hauta numero 644, naien hauta, jossa väkipuukko. (Mägi 2002)

Suomi:

1)   Tyrväntö, Suontaka, ~ 1030

Naisen hauta, jossa täydellinen korusto ja kaksi miekkaa. Toinen on yksi hienoimmista Suomesta koskaan löydetyistä aseista. (Alkuperäinen kaivausraportti vuodelta 1968 saatavissa kirjoittajalta)

1968, Oiva Keskitalo

Haudan koko:

Pituus n. 2 m, leveys n. 1 m, syvyys 70-90 cm. Haudassa säilynyt sääri- ja reisiluita, lonkka- ja kyynärniveliä, kylkiluita ja vähän pääkallon luita. Pää kohti luodetta, selällään jalat suorina.

Esineistö:

  1. Kaksiteräinen, pronssikahvainen miekka (haudan oikeassa yläkulmassa, josta kaivurin kauha sen nosti)
  2. Kristillisaiheisin hopealankaupotuksin koristetty säilä (ruumiin vasemmalla kupeella)
  3. Tuppipuukko  (miekan säilän keskikohan päällä kahdessa osassa)
  4. Soikea kupurasolki mahdollisesti tinaseosta, Hauhon ryhmää (rinnan molemmin puolin, alla säilynyt täysvillaista toimikasta)
  5. Soikea kupurasolki mahdollisesti tinaseosta, Hauhon ryhmää (rinnan molemmin puolin, alla säilynyt täysvillaista toimikasta)
  6. Ketjunkannatin mahdollisesti tinaseosta (kupurasolkia alempana, vartalon keskilinjassa)
  7. Hevosenkenkäsolki , pronssia (vyötärön korkeudella)
  8. Sirppi (vainajan rinnan päällä ylimmäisenä)
IMG_0261

Suontaan pronssikahvainen miekka esillä Kansallismuseossa. Kuva Jukka Salmi.

 

2)   Kalvola, 1000-luku

Naisen hauta, jossa kolme miekkaa. Nainen oli haudattu täysissä pukeissa, koruina  kaulanauha, jota koristivat lasihelmi, hopealevyriipus ja Otto III:n (983-1002) lyöttämä hopearaha. (Alkuperäinen kaivausraportti vuodelta 1911 http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=100039&ttyyppi=pdf&kunta_id=109)

1911. Appelgren-Kivalo

Kalmistoraunio 9 metriä ristiinsä, 50 cm korkea, ja sisälsi kolme isoa, maaperäistä kiveä, sekä muutoin erisuurisia, miehen kouranmaisia kiviä siellä täällä epäjärjestyksessä. Kaksi polttamatta haudattua vainajaa sekä naisen tarvekaluja ja koristeita. Haudassa oli säilynyt vainajasta säilynyt huonokuntoista luuainesta käsivarsista ja sääristä. Löydöistä päätellen vainaja oli haudattu raunioon pää kolmen kiven väliin, pään sivuilla olevat kivet noin 15 cm päässä toisistaan.  Pää sijoittui länsiluoteeseen. Miekat 1 ja 2 löytyivät vainajan jalkopäästä, miekan nro 3 kappaleet löytyivät vainajan pään oikealta ja vasemmalta puolelta.

Esineistö:

  1. Kaksiteräinen, pronssikahvainen miekka (vainajan jalkopäässä, puolipystyssä asennossa kärki alaspäin)
  2. Kaksiteräinen miekka kolmessa osassa (kärki ja kahva jalkopäässä, pala keskeltä 1 m lännempää; todnäk siirtynyt ensimmäisen perkauksen yhteydessä)
  3. Osa kaksiteräisen miekan säilää ja väännetty kärjenkatkelma (edellinen pään vasemmalta, jälkimmäinen oikealta puolelta)
  4. Hopearaha Otto III ajalta (983-1002)
  5. Brakteaatti, hopeaa
  6. Rikkoutunut lasihelmi
  7. Pieni pronssinen hevosenkenkäsolki
  8. Rintasolki, huonoa hopeaa
  9. Soikea kupurasolki, pronssia
  10. Soikea kupurasolki, pronssia (alla kankaanjäänteitä)
  11. Kaksi ketjunkannatinta ja ketju, pronssia
  12. Kaksi eri pituista ketjunkankea
  13. Tuppipuukko, tupen reunakisko pronssia (vasemmalla puolella)
  14. Korvalusikka, pronssia (oikealla puolella)
  15. Karhunhammasamuletti, pronssia (oikealla puolella)
  16. Spiraalisormus, pronssia (oikealla puolella)
  17. Rengas, särmikäs, pronssia (löytöpaikka haudassa epävarma)
  18. Pronssikiekuroita
  19. Pronssikiekuroiden katkelmia
  20. Vaipan pronssireunusta olkapäiltä (peitetty?)
  21. Rautasakset (keritsimet?)

3)   Luistari, Eura 

  1. Hauta numero 35, naisen hauta. Mukana kirves.
  2. Hauta numero 404, naisen hauta. Naisen jaloissa miehen kallo ja raajaluut sekä kaksi kirvestä.  (Lehtosalo-Hilander, Luistari-sarja sekä Marika Mägi 2002)

Viro (Mägi 2002):

1) Haimre: 1100-1200-luku naisen hauta, jossa heittokeihäänkärki.

2) Verevi Sandimardi: 1000-luku, naisen hauta, jossa pieni ja leveäteräinen kirves.

3) Kaberla: 1100-1200-liku, naisen hauta, kirves.

4) Saarenmaa: Kurevere III, 1000-1100-luku, naisen hauta, jossa hopeakoristeinen keihäänkärki.

5) Saarenmaa: Rahu haudat XXVIII sekä XXIV ja Randvere hauta V, naisia, jotka haudattu kirveen kanssa.

Latvia (Mägi 2002):

1) Krimulda, Priede, hauta numero 14 ja hauta numero 8, naisen hauta, mukana kirves.

2) Turaida, hauta numero 36, naisen hauta, mukana kirves ja keihäänkärki.

3) Sigulda, hauta numero 12, naisen hauta, jossa kirves.

4) Dolen saari, Rausi, hauta numero 38, naisen hauta, jossa keihäänkärki pään vieressä (tyypillistä miesten hautauksille).

5) Dolen saari, Vampeniesi, hauta numero 115, tytön hauta, mukana keihäänkärki.

6) Dolen saari, Vampeniesi, hauta numero 106, naisen hauta, mukana kaksi keihäänkärkeä.

7) Laukskola, naisen hauta, jossa kirves vyötäisillä (tyypillistä miesten haudoille)

Venäjä, Karjala (Mägi 2002):

1) Tontimäki, hauta numero 1, naisen hauta, jossa kirves.

2) Hovinsaari, hauta numero 1, naisen hauta, jossa keihäänkärki.

Liettua (Mägi 2002):

1) Pagrybiai, hauta numero 163, naisen hauta, jossa heittokeihäänkärki ja kirves.

2) Pagrybiai, hauta numero 91, naisen hauta, jossa kirves.

Iso-Britannia, viikinkihaudat (Shane McLeod, 2011. ”Warriors and women: the sex ratio of Norse Migrants to eastern England up to 900 CE”):

1) Repton, naisen hauta, jossa kirves, väkipuukkoja, miekan kappaleita

2) Heath Wood, kolmen vainajan polttohautaus, mukana kolme miekkaa ja yksi kilpi. Luustoanalyysin mukaan kaikki kolme ovat naisia.

Kaiken kaikkiaan voitaneen sanoa, että ei nyt aivan marginaalisesta ilmiöstä ole kyse. Pistäkääpä merkille, kun jostain löytyy asehauta, heti puhutaan ”miekkamiehestä” (esimerkiksi tämä hieno löytö). Kuitenkin – kuten edeltä käy ilmi – sukupuolen määrittäminen puhtaasti hauta-antimien perusteella on epäluotettava menetelmä ja se on huonoa tiedettä. Koska en ole arkeologi, voin näin sanoa suoraan ja anteeksipyytelemättä! 😀 Valitettavasti se vain on totta; se ON huonoa tiedettä. Ennakko-oletukset ja tutkijan asenne eivät saisi vaikuttaa tieteen tekemiseen; vain tarkka analyysi antaa luotettavan vastauksen.

Koska tästä tuli pitkä lista ilman hienoja kuvia, laitetaan loppuun Olaus Magnuksen ”Pohjoisten kansojen historiasta” vuodelta 1555 hieno kuva naissotureista:

Olaus Magnus Historia om de nordiska folken

Mainokset

Poikkeus vahvistaa säännön. Edellisessä jalkatyöstä-artikkelissa kirjoitin nyrkkisäännöt jalkatyölle. Kuitenkin on olemassa tilanteita, jossa keskilinjan vasemmalle puolen voidaan astua niin, että oikea jalka jää johtavaksi.

Esimerkki:

13

Vihreä (mustat jalat) on astunut takavasemmalle (siniset jalat) puolustusta tehdessään. Tässäkin tapauksessa on ensin astuttava vasemmalla jalalla, sitten oikealla. Kuitenkin oikea jalka voi jäädä johtavaksi siten, että lantio on edelleen avoinna vastustajaan nähden ja liikettä voidaan jatkaa askeleella mihin suuntaan vain. Askelsarja on kömpelömpi verrattuna tilanteeseen, jossa vasen jalka vaihdetaan eteen, mutta jossain tilanteessa ehkä järkevä.

Lantion avoimena pysymisen kannalta oleellisinta on ensimmäinen askel. Ensimmäisen askeleen tulee olla sellainen, joka mahdollistaa tarvittaessa jatkoliikkeen vastakkaiseen suuntaan. Eli jos ensimmäinen askel suuntautuu vasemmalle, tulee siitä tarvittaessa kyetä jatkamaan liikettä oikealle.

Esimerkki:

15

Vihreä (mustat jalat) hyökkää käänteisellä kilvellä astuen viistoon vasemmalle (sininen jalka), mutta kilpeen kohdistuvan paineen vuoksi joutuu myötäämään ja astumaan oikealle (vihreä jalka) jatkaen lyönnillä jalkaan ja korjaten asentonsa (punaiset jalat). Edelleen astuttaessa vasemmalle vasen jalka johtaa, oikealle astuttaessa oikea jalka.

Suunnanmuutos on luonnollisinta ja helpointa kun liikuttaessa alkuperäiseltä keskilinjalta vasemmalle pitää huolen, että vasen jalka tulee johtavaksi ja vastaavasti oikealle liikuttaessa pitää huolen, että oikea jalka tulee johtavaksi.

Jos ajattelee keskilinjan koko ajan eläväksi suoraksi viivaksi kamppailijoiden välillä, voi kuitenkin seuraava nyrkkisääntö olla helpommin miellettävissä:

  • Älä astu keskilinjan yli
Keskilinja on suora linja kamppailijoiden välillä. Jalkatyössä pidetään huolta, että jalalla ei koskaan astuta keskilinjan yli. Näin lantio pysyy vastustajaan nähden avoimena ja liikettä voidaan jatkaa tarvittaessa muuhun suuntaan.

Keskilinja on suora linja kamppailijoiden välillä. Jalkatyössä pidetään huolta, että jalalla ei koskaan astuta keskilinjan yli. Näin lantio pysyy vastustajaan nähden avoimena ja liikettä voidaan jatkaa mihin suuntaan tahansa.

Jokaisella eurooppalaisella asejärjestelmällä on oma tunnusomainen varoasento ja jalkatyö. Jos järjestelmissä käytetään samanlaista asetta samanlaisella mekaniikalla, käytettävä varoasento ja jalkatyö ovat usein lähes identtisiä. Sekä varoasento, että jalkatyö vaikuttavat suoraan aseiden käytön mekaniikkaan – tai toisin päin – mekaniikka, jolla asetta käytetään sanelee minkälaista asentoa ja jalkatyötä kannattaa käyttää. Tai vielä pidemmälle vietynä: aseen ominaisuudet määräävät mekaniikan, jolla sitä kannattaa käyttää, joka vuorostaan määrää millaista asentoa ja jalkatyötä kannattaa käyttää. Tähän ajatukseen oma tutkimukseni pitkälti pohjautuu.

Olen aikaisemmin kuvaillut asentoa, jota viikinkiaikaisten aseiden kanssa kannattaa mielestäni käyttää:

  • paino on alhaalla, päkiöillä
  • jalat ovat noin hartian leveydellä, reilun jalan mitan päässä toisistaan
  • asento on hieman etukumara, mutta selkä on suorassa

Tällainen asento mahdollistaa nopean liikkumisen sivusuunnassa, mikä on tärkeää suuren, helposti otteessa kiertyvän kilven kanssa. Sivusuuntainen liike myös helpottaa avoimen hyökkäyslinjan löytämisessä ja itsensä turvassa pitämisessä puolustuksen aikana.

Suora linja

Sininen ja Vihreä seisovat suoraan toistensa edessä. Punainen viiva on ns. keskilinja.

Viikinkiaikaisten miekan ja kilven kanssa liikuttaessa on tärkeää pitää sellainen asento, joka mahdollistaa kilvellä myötäämisen ja astumisen kummalle puolen tahansa. Tämä on mahdollista vain jos lantio pidetään vastustajaan nähden ”avoimena”, toisin sanoen valmiina kääntymään kumpaan suuntaan tahansa. Lantion avoimuus säilyy seuraavia nyrkkisääntöjä noudattamalla:

  • liikuttaessa pois keskilinjalta, liikkeen puolinen jalka johtaa (jos astut keskilinjaan nähden oikealle, oikea jalka astuu ensin jne.)
  • oikealla puolen keskilinjaa oikean jalan tulee jäädä johtavaksi, vasemmalla vasemman jalan

Vaikka jalkatyö tulee miekan ja kilven käytöstä, olen huomannut, että sama asento ja jalkatyö pätevät myös kirveellä ja väkipuukolla.

Esimerkki jalkatyöstä:

Vihreä (mustat jalat) on astunut keskilinjan vasemmalle puolen (siniset jalat)

Kuvassa Vihreä (mustat jalat) on astunut keskilinjan vasemmalle puolen (siniset jalat) esimerkiksi puolustautuakseen lyönnillä käänteisessä kilvessä (katso vastaava tilanne tästä: http://youtu.be/KuYmAXQZyGg?t=14s). Vihreä on astunut ensin vasemmalla jalalla reilusti linjan vasemmalle puolen, tässä tapauksessa hieman eteenpäin. Oikea jalka seuraa perässä linjan vasemmalle puolen. Lopussa vasen jalka jää johtavaksi ja osoittaa vastustajaa päin. Jos tilanne muuttuisi niin, että Sininen painaisi Vihreän kilpeä, voi Vihreä edelleen myödätä ja astua uuden keskilinjan kummalle tahansa puolen. Tämä on mahdollista, koska Vihreän vasen jalka on johtavana – tämä sallii lantion kiertymisen sekä oikealle että vasemmalle uuteen keskilinjaan nähden.

12

Jos Vihreä olisi astunut ensin oikealla jalalla linjan vasemmalle puolen, olisi oikeasta jalasta tullut johtava. Tällaisessa tilanteessa ensinkin Vihreän olisi vaikea enää suojata itseään kilvellään, sillä sen kääntäminen vartalon oikealle puolen olisi vaikeaa. Toisaalta Vihreän lantio jäisi Sinisen suhteen ”suljetuksi”, toisin sanoen Vihreä ei pystyisi enää kiertämään lantiotaan kunnolla oikealle puolen. Vihreä ei siis enää voisi myödätä tai astua kunnolla oikealle, rajoittaen käytettävissä olevia tekniikoitaan mahdollisesti kohtalokkaalla tavalla.

Rautakautisen kilven käytön mekaniikka pohjautuu epävakauteen ja sen hyödyntämiseen. Kilvet eivät välttämättä ole painavia, mutta niiden käyttö voi silti olla hidasta, jos ei opettele liikkumaan kilven kanssa taloudellisesti. Ohessa yksinkertainen harjoitus taloudellisen liikkumisen opetteluun:

Asentoa vaihdetaan puoliavoimen ja käännetyn kilven välillä. Kilpi kiertyy nopeasti kahvan akselin suuntaisesti, mutta se on hidas liikuttaa sivusuunnassa. Tämän vuoksi askeleet suuntautuvat aina etuviistoon ja kilpi pyritään pitämään keskilinjalla. Tällä tavalla kilpi saadaan käännettyä nopeasti ja itse pystytään liikkumaan hyökkäyksen tai puolustuksen kannalta hyödyllisempään asemaan. Kilpi käytännössä kiertyy ympäri kun sen ympäri astutaan; kääntymistä voidaan edesauttaa oikealla kädellä.

Puoliavoimessa asennossa kilpi voidaan tukea vasenta kyynär- ja olkavartta vasten, käännetyssä kilvessä oikeaan olkavarteen.

Seminaarin jälkeen

Viikinkiseminaari

Viikinkiaikaisten asetaitojen seminaari meni jokunen viikko sitten vallan mukavissa merkeissä. Paikalla oli juuri sopivasti väkeä, joiden joukossa sekä vanhoja tuttuja, että täysin uusia tuttavuuksia. Päivä on näemmä aivan liian lyhyt aika tällaisen asian kanssa, koska ehdimme käydä materiaalista läpi vain pienen osan.

Oman orastavan flunssani vuoksi en ollut seminaarin aikaan parhaimmillani, mutta ilmeisesti sain selitettyä asiat joten kuten ymmärrettävästi, koska paikalla olijat suorittivat päivän aikana tekniikoita ja harjoituksia sellaisella taidolla ja pieteetillä, johon minulla ei ollut mitään korjattavaa. Erityisen kiitollista oli nähdä, kuinka nopeasti osallistujat oppivat sen mekaniikan, millä näitä aseita mielestäni pitäisi käyttää. Jo muutaman tunnin harjoittelun jälkeen ihmiset suorittivat improvisoituja vastatekniikoita eri hyökkäyksiä vastaan ja tulokset olivat aina samoja mihin itsekin olin päätynyt. Tämä lienee merkki siitä, että jotain on omassa tutkimuksessa mennyt oikein 🙂 Erityisen antoisia olivat keskustelut vanhan arkeologiystäväni kanssa.

Kiitos kaikille osallistuneille! Seminaareja tullaan järjestämään tulevaisuudessa lisää ja Jyväskylässä on jo aloitettu säännöllinen opetus näiden aseiden saralta.

Kuten edellisessä postissa totesin, myöhäisrautakautinen väkipuukko/skramasaksi on mielestäni pääsääntöisesti viiltoase. Kapeasta terästään huolimatta sellaisella voi tehdä varsin syviä viiltäviä iskuja. Tätä pääsin testaamaan Tuulin teurastamaan sikaan alkusyksystä; epämiellyttävä, mutta opettavainen kokemus.

Käytännölliseksi perusasennoksi väistittömälle väkipuukolle olen todennut seuraavan:

  • Vartalon asento pysyy samana kuin miekalla ja kilvellä
  • Veitsi pidetään poikittain vartalon edessä, leikkaava terä osoittaen eteenpäin, kärki vasemmalle
  • Vasen käsi pidetään veitsen takana

Tästä asennosta voidaan veitsellä pistää tai viiltää helposti monista suunnista, veitsellä voidaan torjua hyökkäykset suhteellisen helposti, ja mikä tärkeintä, se pitää molemmat kädet lähtökohtaisesti turvassa. Jos vasen käsi olisi ojennettuna vastustajaa kohti, se olisi helppo maali. Jos veistä pidettäisiin ojennettuna vastustajaa kohti, voidaan sitä manipuloida – esimerkiksi iskeä terä sivuun ja jatkaa lyöntiä välittömästi asekäteen. Pitämällä kädet kiinni kropassa, vastustaja joutuu kurottamaan hyökätessään ja ojentamaan asekätensä maaliksi. Toisaalta pitämällä veitsi vasemman käden edessä estää tekemästä puolustusta veitsen lyöntiä vastaan aseettomalla kädellä – seikka joka on mielestäni tärkeää voimakasta viiltoasetta vastaan toimittaessa. Vasemman käden ollessa veitsen takana, voidaan veitsellä myös puolustautua kaksikätisesti tarvittaessa – huomaa, että veitsen hamara on tylsä, joten kättä voidaan huoletta pitää sitä vasten.

Miten veitsellä sitten kannattaa hyökätä?

Itse näkisin parhaaksi hyökkäystavaksi suurinpiirtein saman kuin viikinkiaikaiselle miekallekin: vetävän, voimakkaasti viiltävän lyönnin. Toisin sanoen asekäsi ojennetaan – tai ’heitetään’ – hieman ylöspäin vastustajaa kohti ja vedetään voimakkaasti lähtöpisteeseensä: veitsellä vartalon eteen, miekalla lantiolle. Tällä tavoin asekäsi ei jää roikkumaan maaliksi mikäli lyönti menee ohi. Jos veitsellä aikoo pistää, kannattaa kahvan pää pitää painettuna kämmentä vasten.

Kirjoitan myöhemmin puolustautumisesta veitsen lyöntiä tai pistoa vastaan. Tässä video, joka havannoi muutamaa ylläkäsiteltyä seikkaa ja strategisia lyöntipaikkoja:

  1. Jos vasen käsi on ojennettuna – tai ojentuu – vastustajaa kohti, se on helppo maali
  2. Jos ase on ojennettuna vastustajaa kohti, sitä voidaan manipuloida
  3. Perusasento ja lyönti
  4. Lyönti- ja pistoharjoitus, joka opettaa hyökkäämään tärkeisiin kohteisiin: sisäpuolella ranteisiin, kaulaan, vatsaan kylkiluiden alla ja sisäreiteen; ulkopuolella ranteeseen, kaulaan, kylkeen kylkiluiden alla, kainaloon ja polvitaipeeseen

Seminaariviikonlopun aikatauluun tuli äkillinen muutos allekirjoittaneen muuttuneen työtilanteen vuoksi. Seminaari oli muutettava yksipäiväiseksi, eli seminaari pidetään lauantaina 9.11. Pahoittelut jos tämä sotkee ilmoittautuneiden suunnitelmia pahasti!

Aikataulu tuolle päivälle on
11:00-14:00 – miekan ja kilven käytön perusteet
15:00-16:00 – väkipuukko
16:30-18:00 – miekka ja kilpi

Vastaavasti hinta on alennettu 30 euroon. Seminaarin voi maksaa Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran tilille omalla nimellään:

Jyväskylän historiallisen miekkailun seura ry
IBAN: FI91 5290 0220 2365 56
BIC/SWIFT: OKOYFIHH