Feeds:
Artikkelit

Archive for the ‘Tekniikat’ Category

Rautakautisen kilven käytön mekaniikka pohjautuu epävakauteen ja sen hyödyntämiseen. Kilvet eivät välttämättä ole painavia, mutta niiden käyttö voi silti olla hidasta, jos ei opettele liikkumaan kilven kanssa taloudellisesti. Ohessa yksinkertainen harjoitus taloudellisen liikkumisen opetteluun:

Asentoa vaihdetaan puoliavoimen ja käännetyn kilven välillä. Kilpi kiertyy nopeasti kahvan akselin suuntaisesti, mutta se on hidas liikuttaa sivusuunnassa. Tämän vuoksi askeleet suuntautuvat aina etuviistoon ja kilpi pyritään pitämään keskilinjalla. Tällä tavalla kilpi saadaan käännettyä nopeasti ja itse pystytään liikkumaan hyökkäyksen tai puolustuksen kannalta hyödyllisempään asemaan. Kilpi käytännössä kiertyy ympäri kun sen ympäri astutaan; kääntymistä voidaan edesauttaa oikealla kädellä.

Puoliavoimessa asennossa kilpi voidaan tukea vasenta kyynär- ja olkavartta vasten, käännetyssä kilvessä oikeaan olkavarteen.

Mainokset

Read Full Post »

Kuten edellisessä postissa totesin, myöhäisrautakautinen väkipuukko/skramasaksi on mielestäni pääsääntöisesti viiltoase. Kapeasta terästään huolimatta sellaisella voi tehdä varsin syviä viiltäviä iskuja. Tätä pääsin testaamaan Tuulin teurastamaan sikaan alkusyksystä; epämiellyttävä, mutta opettavainen kokemus.

Käytännölliseksi perusasennoksi väistittömälle väkipuukolle olen todennut seuraavan:

  • Vartalon asento pysyy samana kuin miekalla ja kilvellä
  • Veitsi pidetään poikittain vartalon edessä, leikkaava terä osoittaen eteenpäin, kärki vasemmalle
  • Vasen käsi pidetään veitsen takana

Tästä asennosta voidaan veitsellä pistää tai viiltää helposti monista suunnista, veitsellä voidaan torjua hyökkäykset suhteellisen helposti, ja mikä tärkeintä, se pitää molemmat kädet lähtökohtaisesti turvassa. Jos vasen käsi olisi ojennettuna vastustajaa kohti, se olisi helppo maali. Jos veistä pidettäisiin ojennettuna vastustajaa kohti, voidaan sitä manipuloida – esimerkiksi iskeä terä sivuun ja jatkaa lyöntiä välittömästi asekäteen. Pitämällä kädet kiinni kropassa, vastustaja joutuu kurottamaan hyökätessään ja ojentamaan asekätensä maaliksi. Toisaalta pitämällä veitsi vasemman käden edessä estää tekemästä puolustusta veitsen lyöntiä vastaan aseettomalla kädellä – seikka joka on mielestäni tärkeää voimakasta viiltoasetta vastaan toimittaessa. Vasemman käden ollessa veitsen takana, voidaan veitsellä myös puolustautua kaksikätisesti tarvittaessa – huomaa, että veitsen hamara on tylsä, joten kättä voidaan huoletta pitää sitä vasten.

Miten veitsellä sitten kannattaa hyökätä?

Itse näkisin parhaaksi hyökkäystavaksi suurinpiirtein saman kuin viikinkiaikaiselle miekallekin: vetävän, voimakkaasti viiltävän lyönnin. Toisin sanoen asekäsi ojennetaan – tai ’heitetään’ – hieman ylöspäin vastustajaa kohti ja vedetään voimakkaasti lähtöpisteeseensä: veitsellä vartalon eteen, miekalla lantiolle. Tällä tavoin asekäsi ei jää roikkumaan maaliksi mikäli lyönti menee ohi. Jos veitsellä aikoo pistää, kannattaa kahvan pää pitää painettuna kämmentä vasten.

Kirjoitan myöhemmin puolustautumisesta veitsen lyöntiä tai pistoa vastaan. Tässä video, joka havannoi muutamaa ylläkäsiteltyä seikkaa ja strategisia lyöntipaikkoja:

  1. Jos vasen käsi on ojennettuna – tai ojentuu – vastustajaa kohti, se on helppo maali
  2. Jos ase on ojennettuna vastustajaa kohti, sitä voidaan manipuloida
  3. Perusasento ja lyönti
  4. Lyönti- ja pistoharjoitus, joka opettaa hyökkäämään tärkeisiin kohteisiin: sisäpuolella ranteisiin, kaulaan, vatsaan kylkiluiden alla ja sisäreiteen; ulkopuolella ranteeseen, kaulaan, kylkeen kylkiluiden alla, kainaloon ja polvitaipeeseen

Read Full Post »

Kilpi-iskut

Suurta kilpeä voidaan käyttää hyökkäyslinjojen sulkemisen ja (vastustajalta) avaamisen lisäksi suoraan hyökkäykseen, eli lyömiseen. Koska joissain varhaisemmissa rautakautisissa kilvenkupuroissa on ollut keskellä piikki, näkee joskus arveltavan tätä käytetyn lyömiseen. Suurella kilvellä kilven kupuralla lyöminen on kuitenkin varsin tehotonta, koska

A. Etäisyys johon kilven kupuralla yletetään on vähäinen

B. Kilpeä on helppo manipuloida sivusuunnassa, eli kilpi kiertyy otteessa helposti. Lyönti kilven kupuralla vaatisi siis täysin esteettömän reitin vastustajaan. Kuitenkin pienikin paine kilven reunaan aiheuttaa kilven – ja näin ollen myös kupuran – kääntymisen pois vastustajasta.

Anglo-saksinen piikkikärkinen kilven kupura (British Museum)

DCIM100GOPRO

Lyönti kilven kupuralla

Syy kupuroiden piikkikoristeluun löytynee muualta. Sen sijaan kilven reunalla lyömisessä on paljonkin järkeä. Kilven ollessa käsivarren suuntaisesti yletetään pidemmälle (vertailukuva) ja kilpi muodostaa rakenteellisesti tukevan kehon jatkeen.

Ollessa käden suuntaisesti, kilpi on rakenteellisesti tukevassa asennossa. Sille voidaan laskea koko kehon paino.

Ollessa käden suuntaisesti, kilpi on rakenteellisesti tukevassa asennossa. Sille voidaan laskea koko kehon paino.

Kilpi pääsee periaatteessa kiertymään otteessa vielä myötäpäivään, mutta käytännössä vastustajan on erittäin vaikea sitä manipuloida. Kilven reunalla lyötäessä parasta on, että koko kehon liikkeestä saatava liikemäärä saadaan kohdistettua lyötäessä varsin pienelle pinta-alalle. Oikeaan paikkaan tehtynä hyvä kilven isku voi olla tappava, joten näitä harjoitellessa pitääkin noudattaa erityistä varovaisuutta.

Kilven reunalla tehty isku.

Kilven reunalla tehty isku

Parhaimmillaan kilven lyönti ei varsinaisesti ole lyönti lainkaan, eli liike ei tule kädestä vaan koko vartalosta. Tämän vuoksi itse käytänkin terminä ennemmin ”iskua”. Jotta kilvellä tehty isku olisi mahdollisimman tukeva, tulee kilpikäden olla ojennettu kunnolla. Tällöin energiaa ei pääse karkaamaan kyynär- ja olkapäästä. Asennon tukevuutta voi kotioloissa testata menemällä punnerrusasentoon kädet ojennettuna ja vertaamalla sitä tilaa asentoon, jossa ollaan puolivälissä punnerrusta alas. Aivan lukossa ei kyynärpäätä kuitenkaan kannata pitää. Pitävillä pinnoilla voi harjoitella vaikka punnertamaan kilpien kanssa 🙂

Suorana hyökkäyksenä kilpi-iskua voi nähdäkseni harjoittaa kahdessa tilanteessa: vastustajan ollessa matalassa puoliavoimessa tai avoimessa asennossa miekka oikealla olalla, tai vastustajan ollessa suljetussa asennossa.

Puoliavointa tai avointa asentoa vastaan:

  1. A tekee kilpi-iskun kaulaan. Iskun voima tulee askeleesta etuoikealle. Samalla lyödään jalkaan. Kilpi sulkee P:n hyökkäyslinjat automaattisesti. Parin kanssa tätä harjoitellaan varsin rauhallisesti.
  2. Harjoituspuuhun kilpi-iskua voi harjoitella kovempaakin.

Suljettua asentoa vastaan:

  1. A tekee kilpi-iskun kasvoihin. Kilpi on nyt lähes poikittain. Videolla tämä tehdään korkeaa suljettua asentoa vastaan, jolloin itse isku ei ole niin tehokas, mutta se häiritsee riittävästi, jotta miekalla voidaan hyökätä alas. Vastustajan ollessa matalassa suljetussa asennossa kilpi-iskusta itsestään tulee vaarallisempi, koska kilpi osuu suoraan kasvoihin. Parhaimmassa tapauksessa isku osuisi nenään, jonka murtumisella voi olla  lamaannuttava vaikutus.
  2. Harjoituspuuta voi edelleen kurmuuttaa kunnolla

Read Full Post »

  1. A hyökkää puoliavointa asentoa vastaan kulmaavalla lyönnillä
  2. P vastaa käänteisellä kilvellä (miekka aluksi oikealla tai vasemmalla olkapäällä)
  3. A heittää kilven niskaan ja astuu nopeasti lyönnin alta lyöden samalla jalkaan

Lyönti käänteisellä kilvellä on parhaimmillaan tehtynä vastatempooneli P:n lyönti osuu A:han samaan aikaan kuin A:n lyönti olisi osunut P:hen. Jotta ajoitus onnistuisi, tarvitsee tilanne ennakoida hyvin. Hyvin vastatempoon tehtynä käänteisen kilven lyöntiä on vaikea torjua.

Jos P:n ajoitus käänteisellä kilvellä ei ole täydellinen on lyönti mahdollista välttää esimerkiksi heittämällä kilpi niskaan – tai pikemminkin astumalla nopeasti kilven alitse – ja lyömällä jalkaan.

Videolla P:n kilpi tulee jonkin verran kontaktiin A:n asekäden kanssa, painaen sitä sivuun. Itse pidän kuitenkin käänteistä kilpeä ennemmin välttelevänä liikkeenä, kuin vastaan painavana. Tällöin myös ajoitus on mahdollista saada lähemmäksi todellista vastatempoa.

Videolta voi olla hämäävää yrittää hahmottaa miten kilven ohitse voi lyödä jos toinen on puoliavoimessa asennossa, mutta teemme yksityiskohtaisemmat kuvaukset sekä kulmaavasta lyönnistä, että lyönnistä käänteisellä kilvellä myöhemmin.

Sama sarja toisesta kuvakulmasta:

Read Full Post »

  1. Suora lyönti kulmaamalla
    Kierretään kilpi astumalla viistoon ja lyönti tehdään ns. kulmaamalla, eli lyönti ei kulje samassa linjassa kyynärvarren kanssa.
  2. Pisto keskeltä
    Kierretään kilpi pistämällä keskeltä niin, että miekan hamara osoittaa alas ja kämmen ylös.
  3. Lyönti jalkaan
    Astutaan tarpeeksi lähelle, jotta yletetään lähempänä olevaan jalkaan samalla kun peitetään vastustajan ase omalla kilvellä.
  4. Lyönti käänteisellä kilvellä päähän
    Eli lyönti miekalla, mutta kilpi on käänteisessä asennossa.
  5. Lyönti käänteisellä kilvellä asekäteen
    Sama kuin edellä, mutta lyönti kohdistuu vastustajan asekäteen.
  6. Pisto ylhäältä
    Astutaan viistoon vasemmalle ja tiputetaan miekan kärki vastustajan kasvoihin tai rintaan.

Huomaa kuinka kaikissa suorissa hyökkäyksissä A astuu vahvasti etuviistoon vasemmalle. Tällä tavoin hän pääsee kiertämään P:n kilven ja saa hyökkäyksilleen paremman kulman. Jos P:llä olisi vasen jalka edessä, kannattaisi jalkaan lyödessä A:n ennemmin astua etuoikealle vastustajan kilven taakse – näin A pysyisi paremmassa turvassa kahden kilven takana. Tämän vuoksi pyrin puoliavoimessa asennossa pitämään pääsääntöisesti oikean jalan edessä, sillä näin vastustaja ei pääse hyökkäämään ulkopuolelta (eli kilven puolelta) manipuloimatta kilpeä.

Riippuen missä P:n miekka on, kaikki tekniikoista eivät välttämättä ole mahdollisia.

Samat tekniikat eri kuvakulmasta näet alla olevasta videosta

Read Full Post »