Feeds:
Artikkelit

mainos2

Marraskuussa kajahtaa! Olemme järjestämässä viikonloppuseminaaria viikinkiajan asetaidoista. Tapahtumapaikkana on Savelan Taistelulajikeskus Jyväskylässä (Onkapannu 7). Seminaari on kaikille avoin – aikaisempaa kokemusta miekkailusta ei tarvitse. Viikonlopun aikana käydään läpi viikinkimiekan ja suuren kilven, sekä väkipuukon käyttöä.

Miekkoja, maskeja ja kilpiä on useita lainattavaksi, mutta jos omistat omat, ota ne mukaan!

Seminaari on kaksipäiväinen

  • Lauantaina 11:00-14:00 ja 15:00-17:00
  • Sunnuntaina 10:00-12:00 ja 13:30-16:00

Hinta 50e (maksuosoite ilmoitetaan myöhemmin). Osallistujat voivat yöpyä maksutta seminaaripaikalla.

Ilmoittautua voi täällä tai ilmoittautumalla tapahtuman FB-tapahtumaan

Ohjaajina toimivat Jukka ja Tuuli Salmi.

Teräaseiden luokittelu on haastavaa, koska rajan vetäminen erityyppisten aseiden välille ei ole aivan niin yksioikoista kuin voisi luulla. Aseet harvoin kehittyivät toisiksi suurin harppauksin ja välimuotoja löytyy käytännössä kaikista aseista. Rautakautisten väkipuukkojen – eli pitkien, aseiksi kelpaavien veitsien – luokittelusta ja luokittelun haasteista voi lyhykäisesti lukea vaikkapa täältä. Syväluotaavampaa analyysia löytyy mm. Sirkku Pihlmanin väitöskirjasta ”Kansainvaellus- ja varhaismerovinkiajan aseet Suomessa”. Itse pidän väkipuukkoina tässä tapauksessa yksiteräisiä veitsiä, joiden teräpituus vaihtelee n.20 ja 40 cm välillä.

Kuten kaikissa aseissa, väkipuukoista löytyy huomattava määrä erilaisia variaatioita, mutta jos yhteisiä tekijöitä halutaan etsiä, niin merkillepantavaa on väistin puuttuminen isoistakin veitsistä. Kahvat ovat usein olleet suoria, ilman suuria leventymiä kumpaankaan suuntaan.

Kaarle Suuren luukahvainen metsästysveitsi. Kokonaispituss 53cm, terä 31cm, terän leveys 45mm, kahva 22cm. Terän paksuus suurimmillaan 3.6mm.

Kaarle Suuren luukahvainen metsästysveitsi. Kokonaispituss 53cm, terä 31cm, terän leveys 45mm, kahva 22cm. Terän paksuus suurimmillaan 3.6mm.

Useammasta paikkaa olen lukenut, että väkipuukot olisivat toimineet lähitaistelussa pääasiassa pistoaseina. Varsinkin suurien veitsien kohdalla pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä, koska väistin puuttuessa pistossa käsi liukuu helposti terälle. Lähipiiristänikin tunnen useampia, jotka ovat leikanneet kätensä auki lyömällä puukon kannon nokkaan 🙂

Liukumisen voi puukolla estää painamalla kahvan pää kämmentä vasten tai käänteisessä otteessa pitämällä peukaloa puukon perällä. Kahvan painaminen kämmeneen toimii isoillakin veitsillä, mutta se heikentää otetta veitsestä huomattavasti. Havainnollistava video:

Tämän vuoksi näkisin rautakautisen väkipuukon ennemmin viiltoaseena, etenkin kun teräpituus lähentelee 30 senttiä tai menee sen yli. Miten veistä kannattaa käyttää onkin seuraavan postin aihe. Sitä odotellessa voi katsella vaikka vartaloväistöjä:

Kilpi-iskut

Suurta kilpeä voidaan käyttää hyökkäyslinjojen sulkemisen ja (vastustajalta) avaamisen lisäksi suoraan hyökkäykseen, eli lyömiseen. Koska joissain varhaisemmissa rautakautisissa kilvenkupuroissa on ollut keskellä piikki, näkee joskus arveltavan tätä käytetyn lyömiseen. Suurella kilvellä kilven kupuralla lyöminen on kuitenkin varsin tehotonta, koska

A. Etäisyys johon kilven kupuralla yletetään on vähäinen

B. Kilpeä on helppo manipuloida sivusuunnassa, eli kilpi kiertyy otteessa helposti. Lyönti kilven kupuralla vaatisi siis täysin esteettömän reitin vastustajaan. Kuitenkin pienikin paine kilven reunaan aiheuttaa kilven – ja näin ollen myös kupuran – kääntymisen pois vastustajasta.

Anglo-saksinen piikkikärkinen kilven kupura (British Museum)

DCIM100GOPRO

Lyönti kilven kupuralla

Syy kupuroiden piikkikoristeluun löytynee muualta. Sen sijaan kilven reunalla lyömisessä on paljonkin järkeä. Kilven ollessa käsivarren suuntaisesti yletetään pidemmälle (vertailukuva) ja kilpi muodostaa rakenteellisesti tukevan kehon jatkeen.

Ollessa käden suuntaisesti, kilpi on rakenteellisesti tukevassa asennossa. Sille voidaan laskea koko kehon paino.

Ollessa käden suuntaisesti, kilpi on rakenteellisesti tukevassa asennossa. Sille voidaan laskea koko kehon paino.

Kilpi pääsee periaatteessa kiertymään otteessa vielä myötäpäivään, mutta käytännössä vastustajan on erittäin vaikea sitä manipuloida. Kilven reunalla lyötäessä parasta on, että koko kehon liikkeestä saatava liikemäärä saadaan kohdistettua lyötäessä varsin pienelle pinta-alalle. Oikeaan paikkaan tehtynä hyvä kilven isku voi olla tappava, joten näitä harjoitellessa pitääkin noudattaa erityistä varovaisuutta.

Kilven reunalla tehty isku.

Kilven reunalla tehty isku

Parhaimmillaan kilven lyönti ei varsinaisesti ole lyönti lainkaan, eli liike ei tule kädestä vaan koko vartalosta. Tämän vuoksi itse käytänkin terminä ennemmin ”iskua”. Jotta kilvellä tehty isku olisi mahdollisimman tukeva, tulee kilpikäden olla ojennettu kunnolla. Tällöin energiaa ei pääse karkaamaan kyynär- ja olkapäästä. Asennon tukevuutta voi kotioloissa testata menemällä punnerrusasentoon kädet ojennettuna ja vertaamalla sitä tilaa asentoon, jossa ollaan puolivälissä punnerrusta alas. Aivan lukossa ei kyynärpäätä kuitenkaan kannata pitää. Pitävillä pinnoilla voi harjoitella vaikka punnertamaan kilpien kanssa 🙂

Suorana hyökkäyksenä kilpi-iskua voi nähdäkseni harjoittaa kahdessa tilanteessa: vastustajan ollessa matalassa puoliavoimessa tai avoimessa asennossa miekka oikealla olalla, tai vastustajan ollessa suljetussa asennossa.

Puoliavointa tai avointa asentoa vastaan:

  1. A tekee kilpi-iskun kaulaan. Iskun voima tulee askeleesta etuoikealle. Samalla lyödään jalkaan. Kilpi sulkee P:n hyökkäyslinjat automaattisesti. Parin kanssa tätä harjoitellaan varsin rauhallisesti.
  2. Harjoituspuuhun kilpi-iskua voi harjoitella kovempaakin.

Suljettua asentoa vastaan:

  1. A tekee kilpi-iskun kasvoihin. Kilpi on nyt lähes poikittain. Videolla tämä tehdään korkeaa suljettua asentoa vastaan, jolloin itse isku ei ole niin tehokas, mutta se häiritsee riittävästi, jotta miekalla voidaan hyökätä alas. Vastustajan ollessa matalassa suljetussa asennossa kilpi-iskusta itsestään tulee vaarallisempi, koska kilpi osuu suoraan kasvoihin. Parhaimmassa tapauksessa isku osuisi nenään, jonka murtumisella voi olla  lamaannuttava vaikutus.
  2. Harjoituspuuta voi edelleen kurmuuttaa kunnolla

  1. A hyökkää puoliavointa asentoa vastaan kulmaavalla lyönnillä
  2. P vastaa käänteisellä kilvellä (miekka aluksi oikealla tai vasemmalla olkapäällä)
  3. A heittää kilven niskaan ja astuu nopeasti lyönnin alta lyöden samalla jalkaan

Lyönti käänteisellä kilvellä on parhaimmillaan tehtynä vastatempooneli P:n lyönti osuu A:han samaan aikaan kuin A:n lyönti olisi osunut P:hen. Jotta ajoitus onnistuisi, tarvitsee tilanne ennakoida hyvin. Hyvin vastatempoon tehtynä käänteisen kilven lyöntiä on vaikea torjua.

Jos P:n ajoitus käänteisellä kilvellä ei ole täydellinen on lyönti mahdollista välttää esimerkiksi heittämällä kilpi niskaan – tai pikemminkin astumalla nopeasti kilven alitse – ja lyömällä jalkaan.

Videolla P:n kilpi tulee jonkin verran kontaktiin A:n asekäden kanssa, painaen sitä sivuun. Itse pidän kuitenkin käänteistä kilpeä ennemmin välttelevänä liikkeenä, kuin vastaan painavana. Tällöin myös ajoitus on mahdollista saada lähemmäksi todellista vastatempoa.

Videolta voi olla hämäävää yrittää hahmottaa miten kilven ohitse voi lyödä jos toinen on puoliavoimessa asennossa, mutta teemme yksityiskohtaisemmat kuvaukset sekä kulmaavasta lyönnistä, että lyönnistä käänteisellä kilvellä myöhemmin.

Sama sarja toisesta kuvakulmasta:

  1. Suora lyönti kulmaamalla
    Kierretään kilpi astumalla viistoon ja lyönti tehdään ns. kulmaamalla, eli lyönti ei kulje samassa linjassa kyynärvarren kanssa.
  2. Pisto keskeltä
    Kierretään kilpi pistämällä keskeltä niin, että miekan hamara osoittaa alas ja kämmen ylös.
  3. Lyönti jalkaan
    Astutaan tarpeeksi lähelle, jotta yletetään lähempänä olevaan jalkaan samalla kun peitetään vastustajan ase omalla kilvellä.
  4. Lyönti käänteisellä kilvellä päähän
    Eli lyönti miekalla, mutta kilpi on käänteisessä asennossa.
  5. Lyönti käänteisellä kilvellä asekäteen
    Sama kuin edellä, mutta lyönti kohdistuu vastustajan asekäteen.
  6. Pisto ylhäältä
    Astutaan viistoon vasemmalle ja tiputetaan miekan kärki vastustajan kasvoihin tai rintaan.

Huomaa kuinka kaikissa suorissa hyökkäyksissä A astuu vahvasti etuviistoon vasemmalle. Tällä tavoin hän pääsee kiertämään P:n kilven ja saa hyökkäyksilleen paremman kulman. Jos P:llä olisi vasen jalka edessä, kannattaisi jalkaan lyödessä A:n ennemmin astua etuoikealle vastustajan kilven taakse – näin A pysyisi paremmassa turvassa kahden kilven takana. Tämän vuoksi pyrin puoliavoimessa asennossa pitämään pääsääntöisesti oikean jalan edessä, sillä näin vastustaja ei pääse hyökkäämään ulkopuolelta (eli kilven puolelta) manipuloimatta kilpeä.

Riippuen missä P:n miekka on, kaikki tekniikoista eivät välttämättä ole mahdollisia.

Samat tekniikat eri kuvakulmasta näet alla olevasta videosta

Agent (A), patient (P)

Miekkailuoppaiden kirjoittajilla on aina ollut yksi haaste: miten erottaa miekkailijat toisistaan tehdäkseen tekstistä, kuvista ja tekniikkasarjoista helpommin luettavat. ”Hyökkääjä” ja ”puolustaja” menettävät selkeytensä heti ensimmäisen puolustuksen jälkeen, kun puolustajasta tulee usein hyökkääjä. Etenkin suomen kielestä tulee puuroa kun yrittää kertoa kuinka ”hyökkääjä hyökkää hyökkäyksen”.

Vanhimmassa tunnetussa oppaassa (Royal Armouries Ms. I.33) asia on ratkaistu kuvaamalla pappi opettamassa oppilastaan. Pappi ja oppilas ovat eri näköisiä: papilla on pää paljaana ja oppilaalla on huppu päässä. Myös tekstissä on helppo eritellä miekkailijat, kun heitä voi kutsua eri nimillä: pappi ja oppilas. Solidaarisesti I.33:ssa sekä pappi että oppilas suorittavat tekniikoita ja ”voittavat”.

Royal Armouries Ms I.33

Opettaja-oppilas -asetelmaa hyödyntää myös Fiore dei Liberi italialaisessa taisteluoppaassaan. Siinä eritellään mestari oppilaineen, tekniikan suorittaja ja vastamestari, sekä joskus vastamestarin vastamestari.

Fior di Battaglia, oikealla yläkulmassa kruunupäinen mestari suorittaa puolustuksen, seuraavassa kuvassa kultainen nauha jalassaan oleva oppilas suorittaa jatkotekniikan. Alla olevat oppilaat näyttävät muita mahdollisia tekniikoita, joihin mestarin puolustus voi johtaa.

Jotkut taas käyttävät samaa opettaja-oppilas -asemaa itsensä korostamiseen. Saksalainen mestari Paulus Kal kuvaa kirjassaan itsensä näyttämässä tekniikoita. Kalin tunnistaa punaisista vaatteista ja siitä, että hän aina voittaa.

Pitkämiekkaa ja kupuraa Paulus Kalin teoksesta.

Oma suosikkini selkeytensä vuoksi tulee kuitenkin Bolognalaisista lähteistä, joissa eri pelaajat eritellään termein agent ja patient. Agent on henkilö, joka tilanteessa toimii ensin ja patient on se, joka reagoi agentin toimintaan. Otetaan esimerkki, jossa kaksi henkilöä seisovat varoasennoissaan. Toinen henkilö lähtee hyökkäämään, joten hän on agent. Toinen reagoi puolustuksella, joten hän on patient. Nyt riippumatta siitä mitä tekniikkasarjassa myöhemmin tulee tapahtumaan, pysyy alkuperäinen toimija agenttina ja toinen on edelleen patient. Näin mahdollisesti pitkänkin sarjan seuraaminen helpottuu, kun pelaajista käytetyt nimitykset muistuttavat, kumpi koko tilanteen laittoi liikkeelle. Mitään kuvallisia vihjeitä tarvitse ja tilanteen seuraaminen pelkän tekstinkin perusteella on helppoa. Tämän vuoksi käytän itsekin jatkossa samaa menetelmää. Se kumpi toimii ensin on agentti, toinen patientti. Koska en ole keksinyt näppäriä suomennoksia termeille, tulen jatkossa käyttämään agentista lyhennettä A ja patientista P.

Miekan asennot

Tässä tekstissä käyn läpi tyypillisimmät miekan asennot joita käytämme.

Oikealla olalla

miekkaolalla1 miekkaolalla2

Oikealla olalla miekka on noin korvan korkeudella, kärki ojennettuna taakse. Hyvä asento voimakkaiden lyöntien tekemiseen, mutta myös pistämiseen ylhäältä.

Vasemmalla olalla

miekkavasen1 miekkavasen2

Kuten oikealla olalla, mutta vasemmalla. Kilven ollessa korkeassa puoliavoimessa asennossa vastustaja ei näe asekättä.

Lantiolla

miekkalantio1 miekkalantio2

Miekka lantiolla, miekan kärki osoittaa vastustajaa kasvoihin. Tämä on vetävien lyöntien päätepiste, mutta myös hyvä asento alhaalta pistämiseen tai jalkaan lyöntiin. Vastaavasti käsi voi olla vasemmalla lantiolla.

Riippuva asento

miekkaox1 miekkaox2

Asekäsi on korkealla ja miekan kärki osoittaa hieman alas ja vasemmalle. Hyvä asento pistämiseen (oikealta olalta pistettäessä kuljetaan tämän asennon kautta). Kilven ollessa puoliavoimessa asennossa estää suorat lyönnit päähän.

Puolikilpi

puolikilpi1 puolikilpi2

Puolikilpi on asento, jossa kilpi on puoliavoimessa asennossa ja miekka hamarastaan kosketuksissa kilven reunaan. 10-20 cm miekan terästä on kilven etupuolelle. Taktisesti ja teknisesti monipuolinen asento. Asennon nimen olen lainannut vanhimmasta eurooppalaisesta miekkailuoppaasta (Royal Armouries Ms. I.33) jossa esiintyy ulkonäöllisesti hieman saman tyyppinen asento. Samankaltaisuus jää kuitenkin ulkonäköön – taktisesti asennoilla on eri rooli.

Kirveellä

Pienellä kirveellä käytämme pitkälti samoja asentoja kuin miekalla, mutta puolikilvessä pidämme kirveen päätä tuettuna kilven reunaan kuvan näyttämällä tavalla. Tämä tukee kilpeä ja vaikeuttaa sen manipuloimista (eli vastustajan kilven kääntämistä avoimen hyökkäyslinjan luomiseksi).

puolikilpikirves1 puolikilpikirves2